Suomenlinnan hoitokunnan restaurointipalveluissa maisema-asiantuntijana työskentelevän Iina Johanssonin työpaletti on monipuolinen, käsittäen muun muassa maisemanhoidon suunnittelua, koulutusyhteistyötä, jätehuoltokokonaisuuden suunnittelua ja sen myötä ympäristönsuojelua. Johanssonin työtehtävät linkittyvät aina tavalla tai toisella toisiinsa.
– Vastaan maisemanhoidon linjauksista, siitä millä tavoin maisemaa hoidetaan ja miten alueita käytetään. Alueiden monipuolisesta käytöstä hyvä esimerkki ovat Suomenlinnan 90 viljelypalstaa, jotka tuovat niin eloa kuin autenttisuutta maisemaan, onhan linnoituksessa ollut asukkaiden ryytimaita 1700-luvulta lähtien.
Maisema-asioiden lisäksi Johansson hoitaa Suomenlinnan ympäristöasioita.
– Olen laatinut Suomenlinnan nykyisen jätehuoltosuunnitelman, jonka tavoitteena on ohjata jätehuollon toteutumista täällä niin kestävän kehityksen tavoitteiden kuin lainsäädännön mukaisesti, ympäristöä vaarantamatta. Kasvillisuuden, maaperän ja vesien turvallisuus ei saa olla uhattuna. Ympäristöasioiden palettiin kuuluu myös pilaantuneet maat -kokonaisuuden koordinointi.
– Kuten muualla Suomessa ja monella paikalla manner-Helsingissä, myös Suomenlinnassa on pilaantuneita maa-alueita. Haitta-ainepitoiset maat eivät aiheuta vaaraa asukkaille tai kävijöille tai edes estä viljelyä. Lain mukaan tällaisten alueiden kunnostustarve on kuitenkin maassamme selvitettävä aina, kun rakennushankkeiden yhteydessä kosketaan maaperään.
– Suomenlinnalla on sotaisa menneisyys ja kuivatelakka on toiminut täällä pitkään. Lisäksi menneinä vuosina on käytetty aineita, joiden nykyään tiedostetaan olevan haitallisia. Maahan on näistä syistä jäänyt maaperässä luontaisestikin esiintyviä raskasmetalleja liian suurina pitoisuuksina.
– Aina kun Suomenlinnassa kaivetaan maata, sen haitta-ainepitoisuudet tutkitaan, ja jos pitoisuudet ylittävät tietyt rajat, maa-ainekset käsitellään lainmukaisesti. Työtä tehdään yhdessä ympäristökonsultin ja -viranomaisen kanssa. Niin sanotut herkät alueet, kuten päiväkodin piha, on jo kunnostettu.
Johansson myös vetää maisemakierroksia erilaisille sidosryhmille, kuten viheralan opiskelijoille ja ammattilaisille sekä suunnittelee koulutusyhteistyötä muun muassa puutarha-alan oppilaitosten kanssa.
– Suomenlinnan hoitokunta on tehnyt viheralan oppilaitoksen kanssa koulutusyhteistyösopimuksen, jonka puitteissa puutarhatalouden perustutkinnon tutkinnon osa Erityisviheralueiden ylläpitäminen sijoittuu Suomenlinnaan. Olen laatinut verkko-opintomateriaalin, jonka avulla opiskelijat ensin perehtyvät Suomenlinnan tietopuoliseen taustaan, opettelevat tunnistamaan alueen kasvilajistoa aikakausittain sekä ymmärtävät Suomenlinnan maiseman ylläpidon erityispiirteitä. Verkko-opintojen jälkeen opiskelijat tulevat tänne työssäoppimisjaksolle ja suorittavat näytön. Näyttöjä arvioin näyttötutkintomestarin ominaisuudessa.
Johanssonin työssä merkittävä osa on Suomenlinnan kasvillisuudella, jossa ainutlaatuista on sen kerroksellisuus. Kuten arkkitehtuurissa, myös kasvillisuudessa näkee eri aikakausien vaikutukset – Suomenlinnassa kasvaa tulokaslajeja niin ruotsalaiselta, venäläiseltä kuin itsenäistymisen jälkeiseltä ajalta.
– Suomenlinna on tutkijoille ja kasviharrastajille todella arvokas paikka, on muinaistulokkaita ja kulttuuriseuralaisia. Valleilla kasvaa lajeja, jotka eivät ole levinneet muualle ja joidenkin venäläiskauden tulokkaiden suurimmat Helsingin seudun esiintymät löytyvät juuri Suomenlinnasta, Johansson listaa.
Vuonna 2005 hoitokunnalla puutarhurina aloittanut Johansson löytää työstään Suomenlinnan maiseman parissa aina uusia haasteita.
– Maisemassa on oleellista, ettei se ole ainoastaan staattinen näkymä, jota ihaillaan. Maisema on dynaaminen ja elävä kokonaisuus, jonka voi kokea kaikilla aisteilla. On mielenkiintoista seurata, miten ilmastonmuutos ja Suomenlinnan käytön muuttuminen vaikuttavat tämän vuosisataisen jatkumon tulevaisuuteen. Luonnonvoimien kanssa työskentely on aina haastavaa, eikä sääolosuhteita voi hallita. Talvet ovat ilmastonmuutoksen myötä muuttumassa ja kasvillisuutta suojaavan lumipeitteen määrässä on vuosittain todella suuria vaihteluita. Myös sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet merkittävästi. Vaikutuksia pitkässä juoksussa esimerkiksi 10 – 20 vuoden kuluttua ei vielä tarkkaan tiedetä. Alan kehittymistä ja tutkimuksia täytyy seurata myös kansainvälisesti ja pitää tuntosarvet auki.
